Kalvolan Kotkajärvi

Kalvolan Kotkajärvi

Pia Niemikotkan esitys Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry:n 20-vuotisjuhlassa 13.8.2022

Iltaa kotkajärveläiset ja juhlaväki!

Tänään juhlimme yhdistyksen 20-vuotissynttäreitä, mutta itse asiassa näkyvä kehittäminen Kotkajärvellä alkoi jo 1990-luvun lopulla Kotkajärven asukkaiden toimesta. Vuonna 1998 Raija Niemikotka teki valtuustoaloitteen silloiselle Kalvolan kunnalle tievalojen aikaansaamiseksi Kotkajärven kylään yhteistyössä Kotkajärven kylätoimikunnan kanssa.


Tievalot oli mittava projekti aikanaan, 80 000 mummonmarkkaa. Kalvolan kunta maksoi 10 000 euron sähköliittymän ja otti vastuulleen ylläpidon. Muu rahallinen panos sekä kaikki työ tehtiin kylätoimikunnan toimesta, myös pylväiden pystytys kahden kilometrin matkalle.

Tievalot ilahduttavat meitä kaikkia edelleen. Kotkajärvellä tapaa ihmisiä kesäisin järven merkeissä, mutta syksystä kevääseen Kotkajärventiellä valojen alla lenkkeilemässä. Lisäksi kyläyhdistys pystytti vielä kylätornin Kotkajärventien varteen.

Tässä yhteydessä haluamme kiittää Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry:n alkuvuosien pitkäaikaista puheenjohtajaa Raija Niemikotkaa sekä Kotkajärven kylätoimikuntaa. Kiitos!


Palataan Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry:n perustamisvuoteen 2002. Miksi meidän piti perustaa uusi yhdistys?

Suomi oli liittynyt EU:hun, mikä toi mukanaan Suomeen uudenlaisia maaseudun kehittämistukia, mutta niiden hakeminen oli mahdollista vain rekisteröityneille yhdistyksille.

Kotkajärvellä oli puolestaan 2000–luvun alussa havahduttu rehevöitymisen merkeistä järvessä, ja haluttiin vapaa-ajan asukkaat laajemmin mukaan huolehtimaan järvestä.

Kannettiin myös huolta siitä, että seudun iäkkäimmät ihmiset alkoivat olla todella iäkkäitä, ja arvokasta perimätietoa oli vaarassa kadota. Oli halua tallentaa historiatietoa, mutta siihen ei ollut resursseja.

Lisäksi haaveiltiin pyöräilyreitistä järven ympäri, mistä puhuttiin työnimellä ”Holkerin reitti”, Kotkajärven oman ministerin Harri Holkerin mukaan.

Niinpä sitten perustimme Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistyksen, rekisteröimme sen, työstimme hankesuunnitelman em. tarpeista ja toiveista lähtien, ja haimme rahoitusta.

Markat olivat muuttuneet euroiksi, kokonaiskustannusarvio oli nyt 26 500 euroa ja tukea saimme 19 000 euroa. Oli hyvä syy alkaa hankkia jäseniä yhdistykseen, jotta saimme omarahoitusosuudet kasaan. Osan teimme jälleen talkoilla.

Yhdistyksen alkuvuosien toimenpiteillä luotiin vahvaa pohjaa yhdistyksen myöhemmälle toiminnalle, mistä syystä vaiheita nyt kertaan. Mitä siis teimme?


Perustimme kolme työryhmää, joihin osallistui yhteensä liki 40 henkilöä. Järviryhmä sai tehtäväkseen selvittää järven tilannetta yhdessä asiantuntijoiden kanssa, ja tavoitteena oli aikaansaada jonkinlaiset omatoimisen hoitamisen ohjeet kotkajärveläisille. Järviryhmä sai aikaan perusoppaan Kotkajärvestä ja järveä tutkittiin vesikasvillisuuden kautta järvialueittain. Johtopäätöksistä järjestettiin info ja ensimmäiset vesikasvien niittotalkoot.

Sittemmin yhdistys on sitkeästi jatkanut säännöllisen datan keruuta ja analysointia. On otettu happinäytteitä syvänteistä talvisin ja vesinäytteitä kesäisin, on opeteltu ymmärtämään järven monimutkaista ekosysteemiä, on niitetty kasveja, selvitetty jätevesiä, pidetty infoja ja jaettu tietoja. Tietovisakysymys järvikasveista. Yleensä suositellaan vesikasvien niittoa, mutta mikä vesikasvi on sellainen, jota ei saa niittää, koska se lisääntyy palasista? Vastaus: vesirutto.

Yhdistys päivitti Kotkajärvi-selvityksen viime vuonna ja uusin tietopaketti löytyy nettisivulta täältä.
Edelleen järven veden laatu on hyvä, mutta samalla on pakko todeta, että joka vuosi rehevämpi kuin edellisenä.

Olemme päättäneet vaikuttaa siihen, mihin pystymme vaikuttamaan. Ilmasta laskeutuville saasteille emme voi mitään, ja pystymme vaikuttamaan vain välillisesti järven valuma-alueelta laskuojia pitkin järveen tuleviin ravinteisiin.

Mutta me voimme vaikuttaa siihen, mitä jokainen meistä tekee järvessä ja omalla kiinteistöllään joka päivä. Että emme omalla toiminnallamme lisää ravinnekuormitusta järvessä, pidämme kurissa vesikasveja vähintään omien rantojemme osalta, ja mahdollisuuksien mukaan myös karsimme puustoa järven päältä.

Järvi on meidän yhteinen aarteemme, yritetään säilyttää se mahdollisimman hyvässä kunnossa myös tuleville sukupolville.

Tässä yhteydessä haluamme kiittää järven pitkäaikaista puheenjohtajaa Reijo Lehtosta, jolla tänään käynnistyi 14. vuosi yhdistyksen pj:nä. Kiitos Reijo!


Historia -ryhmä lainasi ja tallensi asukkailta valokuvia ja tarinoita, penkoi arkistoja ja kävi läpi Kalvolan virallisia historia –kirjoja. Toimittajaksemme lupautunut Auvo Helminen työsti laajasta aineistosta Kotkajärvi –kirjan.

Kirja on hieno kunnianosoitus menneille sukupolville, ja suuri palvelus meille nykyisille ja tuleville sukupolville. Siinä kerrotaan alueen historiasta, asukkaista, elinkeinoista, vapaa-ajan vietosta, koulunkäynnistä, luonnosta jne. Historia –työryhmäkin havahtui aikanaan siihen, että oli enää vain vähän niitä ihmisiä, jotka tunsivat noissa vanhoissa valokuvissa esiintyviä ihmisiä.

Nämä valokuvat lasiterassin tauluissa ovat kopioita Kotkajärven kirjan aineistosta, ja olleet täällä kirjan julistamisesta 2003 lähtien. Kuvissa on meidän kaikkien esi-isiä ja ihmisiä, jotka ovat asuneet näissä rakkaissa maisemissa.

Tietovisakysymykset historiasta. Kotkajärveltä on löydetty Jylhyn kalvoimeksi nimetty vanha esine, joka löytyy Suomen kansallismuseosta. Miten vanhaksi esine on arvioitu, eli miltä ajalta ovat ensimmäiset merkinnät ihmisen liikkeistä Kotkajärvellä?
Vastaus: Kivikauden ajan ihmisestä Kotkajärvellä kertoo kaksikin esinelöytöä. Jylhyn kalvoimeksi ristitty esine löytyy Suomen Kansallismuseosta, ja sen on arvioitu olevan ajalta 6500-4200 ennen Kristusta. Alkuperältään kivilaadun on arvioitu olevan kotoisin Laatokan Karjalasta ja kannakselta. Toinen kivikautinen esine on löydetty Järvenpään lahdesta.

Toinen historia -kysymys. Kotkajärven alueen laajoissa metsissä on aina paljon metsästetty ja yksi kuuluisimmista eränkävijöistä oli Simo Antinpoika Kotkajärvi. Simosta tiedetään, että hän kuoli 57-vuotiaana vuonna 1812. Mitä tiedetään Simon metsästystaidoista?
Vastaus: Simon kerrotaan metsästäneen 80 karhua ja toistasataa hirveä.

Ulkoilureitti –ryhmä rakensi Kotkajärven laavun sekä toteutti ulkoilureitin Kotkajärveltä Pirttikoskelle. Iso työ oli sekin, koska piti selvittää maanomistajilta luvat, raivata ja puruttaa ura, ja merkitä reitti karttaan. Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry antoi ulkoilureitin Pirttikosken koululle 100 v lahjaksi koulun vielä ollessa toiminnassa.

Alkuvaiheessa myös pystytettiin Kotkajärven läntinen kylätorni (kuvassa se itäinen). Kylätornit toimivat ilmoitustauluinamme sekä orientaationa alueella liikkuville.

Ulkoilureitti –ryhmä toteutti alkuvaiheessa myös hiihtoladun Kotkajärveltä Pastiin, ja sitä ylläpidettiin yhdessä kunnan kanssa. Latuverkoston säännöllinen ylläpito on sittemmin käynyt mahdottomaksi, mutta ilahduttavasti järvelle on silti talvisin ilmestynyt luistelubaanaa ja latuja. Kiitokset niiden tekijöille!

Ulkoilureitti Pirttikoskelle on edelleen olemassa, ja viime vuonna se on yhdistyksen toimesta raivattu ja merkitty uudelleen. Reitiltä löytyy nyt myös postilaatikot ja vihkot, joihin reippailijat voivat jättää puumerkkinsä.

Hienoa aktiivisuutta on myös yksityishenkilöiden toimesta ylläpidettävä kesäkirjasto laavulla, samoin frisbee –rata ja lentiskenttä. Holkerin pyöräreitti on kasvanut umpeen, joten se on edelleen haaveissa.

Tietovisakysymys ulkoilusta. Kun Niemikotkasta lähtee kävelemään Pirttikosken lintutornille merkittyä ulkoilureittiä pitkin, niin kuinka pitkä kävelymatkasta tulee edestakaisin?
Vastaus: 10 km

Summa summarum - yhdistys on 20 vuoden aikana:
- selvittänyt järven tilaa ja opastanut meitä huolehtimaan siitä
- toteuttanut monenlaisia hoitotoimenpiteitä kalastuksesta niittotalkoisiin yhteistyössä kalastusseuran kanssa
- rakentanut ulkoilureittejä ja liikuttanut meitä
- järjestänyt yhteisiä tapahtumia.
Järvi ja sen ympäröivä luonto, liikunta ja fasiliteetit sekä kulttuuri ja yhteisöllisyys – näiden teemojen ympärillä yhdistys toimii edelleen, ja toiminta muokkaantuu toimijoiden sekä jäsenten aktiivisuuden mukaan.

Lopuksi, haluamme kiittää yhdistyksen pitkäaikaista sihteeriä Pauliina Palosta sekä kotisivujen ja facebookin ylläpidosta tiedottajaamme Olli-Pekka Lukkaa.

Kiitos kaikille, jotka ovat osallistuneet jossakin roolissa yhdistyksen toimintaan ja hallintoon kuluneina vuosina!

Kalvolan Kotkajärvi

Kotkajärvi sijaitsee Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa noin 15 km entisen Kalvolan kunnan keskustasta (Iittala) lounaaseen, itäisen pituuspiirin 24 ja pohjoisen leveyspiirin 61 kohtauspisteessä, Tammelan ylängön pohjoisosassa. Kotkajärvi on yksi Kokemäenjoen vesistön alkulähteistä. Sen vesi laskee järven luoteiskolkasta lähtevää Tarpionjokea pitkin Muulijärveen. Kotkajärven pinta-ala on 2,82 neliökilometriä eli 282 hehtaaria.

Sitä ympäröivän valuma-alueen - alueen, josta sade- ym. vesi valuu järveen - pinta-ala on noin 20 neliökilometriä. Kotkajärvessä on vettä 8 500 000 000 litraa. Vesi vaihtuu kerran 18 kuukaudessa eli puolessatoista vuodessa. Järven suurin syvyys on 13 metriä. Rantaviivan pituus on 14,5 kilometriä. Rannoille on rakennettu noin 130 kesämökkiä ja taloa; seudulla on noin 60 vakinaista asukasta sekä kesäasukkaita noin 400 - 500. Kotkajärven ravinnetaso on karu ja uimaveden laatu yleensä erinomainen.

Tammelan ylängön erikoisuudet

Maisemamaakunta, johon Kotkajärvi kuuluu on Hämeen viljely- ja järvimaa, joka jakautuu Keski-Hämeen viljely- ja järviseutuun, Tammelan ylänköön ja Päijänteen seutuun. Keski-Hämeen viljely- ja järviseudun maisemat muodostuvat viljavista savikoista sekä harju- ja saumamuodostelmista. Vastakohdan tämänn alueen maisemille muodostaa Tammelan ylänkö, jossa Kotkajärvi sijaitsee. Alue on muuta ympäristöään metsäisempää ja karumpaa, muuhun Hämeeseen verrattuna maasto on siellä ylevää ja tasaista. Alueen maisemaan antavat leimansa myös useat harjumuodostelmat ja suot sekä pienet ja keskikokoiset järvet. Alueen pellot ovat pieniä ja muutoinkin alueella on selvästi vähemmän viljelysmaata kuin muualla ympäristössä.

Kallio- ja maaperä

Suurin osa Kotkajärven seudun kallioperästä
on granodioriittiä, järven pohjoispäässä Riuttankallion kalliomaiseman kohdalta länteen on emäksistä vulkaniittia. Granodioriitti on graniittia muistuttava kivilaji, jossa on plakioklaasia (maasälpäryhmän seossarja) enemmän kuin kalimaasälpää, lisäksi siinä on kvartsia, sarvivälkettä ja biotiittiä. Emäksinen vulkaniitti on maanpinnalle purkautuneesta kivisulasta syntynyt kivilaji. Alueen maaperä muodostuu pääosin moreenista sekä Riuttankallion lähellä olevasta sora/hiekka-alueesta ja Niemikotkasta luoteeseen muodostuvasta hiekka/sora-kaistaleesta. Kallioinen maaperä sijoittuu Kotkajärven itäpuolella Riuttankalliolle ja sen läheisyyteen. Kalvolan eteläosat, jossa Kotkajärvi sijaitsee, ovat ylänköaluetta, joka kohoaa kauttaaltaan noin 120 metrin korkeuteen ja paikoitellen noin 170 metriin (Riuttankallio). Alueen maisemat muodostuvat mäistä ja kallioisista kukkuloista, jotka vuorottelevat notkojen ja painanteiden kanssa. Kotkajärvi kuuluu Kalvolan ylänköalueisiin, jossa yleisin maalaji on moreenisora. Alueella kulkee leveä ja jyrkkäsivuinen Pastinkangas, joka Riuttankallion kohdalla katkeaa ja jatkaa kahtena harjuna.